Miten voi yhden koiran poismeno olla näin vaikeaa?
Meidän maailman rakkain, ihanin ja upein poikakoira Tony on poissa. Rinkeli, (eli englanninspringerspanieli, selvennöksenä niille jotka eivät puhu "rinkeliä") jonka seurasta saimme nauttia täysin rinnoin 3 vuotta, 3 kuukautta ja yhden päivän. No, se viimeinen päivä ei ollut nautintoa, vaan luopumsen tuskaa, mutta pieninä pilkahduksina oli Tony edelleen olemassa epilepsiakohtauksen takana. Sieltä hetkellisesti näkyi, hurjan hädän keskeltä, valtava rakkaus ja luotto siihen, että mami ja iskä hoitaa asiat kyllä kuntoon.
Tony oli monella tavalla poikkeuksellinen koira. Okei, kaikkihan sanovat samaa omistaan, mutta meille hän todella oli sitä. Tuli meille tilanteessa, jossa olimme henkisesti hyvin heikoilla, korjasi meidät ehjäksi vanhan paskan jäljiltä, auttoi selviytymään isoista menetyksistä. Luonteeltaan karvalapsi oli mitä ihanin: rakastava, hymyilevä, iloinen, leikkisä, huumorintajuinen ja aivan suunnattoman älykäs. Osasi lukea meitä kuin avointa kirjaa.
Lisäominaisuuksina mainittakoon loistava soittotaito (vinkulelut pidettiin hyvässä vireessä säännöllisten soittotuokioiden kautta), ikuinen osallistuminen ihan kaikkeen, suihkun jälkeen kuivaaminen ja hellästi tehty jalkahoito kovettumien kirputtamisineen. Hän jätti kaikkiin tapaamiinsa ihmisiin hymyilevän tassunjäljen, terapoiden ympäristöään pelkällä olemassaolollaan.
Nyt on koti tyhjä. Suunnattoman tyhjä. Ei ole kuonoa tunkemassa joka paikkaan, ei tulla kurkkaamaan vessan ovelle että morjens, mitäs sulle kuuluu ja mitä sää teet, ei paineta kuolaista, kerjäävää märkähuulista päätä polvelle aamiaisella valvomaan juustosäännön toteutumista. Ei myöskään tarvitse pelätä että sängystä noustessa on rinkeli jalan alla, mutta ei myöskään ole jalkojen lämmittäjää pöydän alla kun istut tietokoneella. Sängystä puuttuu telkun katsomista haittaava rinkelin pää, sylissä tuhiseva ja silmiin tapittava suuri rakkaus.Kiitokset (tassut olkapäille ja kieli keuhkoputkeen) ulkoiluiden ja hoitotoimenpiteiden jälkeen.Puuttuu lääkitysrytmit, ruuansulatusrytmit, ulkoilurytmit... Vaikkakin olemme Ilkan kanssa päättäneet, että pidämme kiinni aamu- ja iltapäivälenkeistä, ihan Tonyn muistolle, ja ettemme ihan mökkiytyisi.
Puuttuu se venyttelevä, koko vartalolla ison naurun kanssa häntää heiluttanut persoona, jota tulemme kaipaamaan aina. Öhköröhkö-röhinät polvitaipeeseen ja mylläykset ennen ulkoilua. Puuttuu Tony ja kumppaninsa Tipu, jonka paikka on nyt, rikkinäisenä ja lähes loppuun rakastettuna, vartioida keittiötä jääkaapin päältä.
Siivosin eilen pois Tonyn lelut, ruokakipot ja remmit, pistin ne laatikkoon odottamaan seuraavaa rinkeliä saapuvaksi. Samalla siivosin myös pois pölypallot, joita, ainoanan positiivisena asiana jonka voin koko poismenosta keksiä, ei ehkä tule enää niin paljon.
Suru on hirveä. Ainoastaan toivo Sateenkaarisillasta pitää meidät suurinpiirtein kasassa.
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
- Kirjoittaja tuntematon -
Acornhill's For Your Eyes Only, Tony.
11.8.2015-23.3.2019.
Ikuisesti muistoissa 💔
Meidän maailman rakkain, ihanin ja upein poikakoira Tony on poissa. Rinkeli, (eli englanninspringerspanieli, selvennöksenä niille jotka eivät puhu "rinkeliä") jonka seurasta saimme nauttia täysin rinnoin 3 vuotta, 3 kuukautta ja yhden päivän. No, se viimeinen päivä ei ollut nautintoa, vaan luopumsen tuskaa, mutta pieninä pilkahduksina oli Tony edelleen olemassa epilepsiakohtauksen takana. Sieltä hetkellisesti näkyi, hurjan hädän keskeltä, valtava rakkaus ja luotto siihen, että mami ja iskä hoitaa asiat kyllä kuntoon.
Tony oli monella tavalla poikkeuksellinen koira. Okei, kaikkihan sanovat samaa omistaan, mutta meille hän todella oli sitä. Tuli meille tilanteessa, jossa olimme henkisesti hyvin heikoilla, korjasi meidät ehjäksi vanhan paskan jäljiltä, auttoi selviytymään isoista menetyksistä. Luonteeltaan karvalapsi oli mitä ihanin: rakastava, hymyilevä, iloinen, leikkisä, huumorintajuinen ja aivan suunnattoman älykäs. Osasi lukea meitä kuin avointa kirjaa.Lisäominaisuuksina mainittakoon loistava soittotaito (vinkulelut pidettiin hyvässä vireessä säännöllisten soittotuokioiden kautta), ikuinen osallistuminen ihan kaikkeen, suihkun jälkeen kuivaaminen ja hellästi tehty jalkahoito kovettumien kirputtamisineen. Hän jätti kaikkiin tapaamiinsa ihmisiin hymyilevän tassunjäljen, terapoiden ympäristöään pelkällä olemassaolollaan.
Nyt on koti tyhjä. Suunnattoman tyhjä. Ei ole kuonoa tunkemassa joka paikkaan, ei tulla kurkkaamaan vessan ovelle että morjens, mitäs sulle kuuluu ja mitä sää teet, ei paineta kuolaista, kerjäävää märkähuulista päätä polvelle aamiaisella valvomaan juustosäännön toteutumista. Ei myöskään tarvitse pelätä että sängystä noustessa on rinkeli jalan alla, mutta ei myöskään ole jalkojen lämmittäjää pöydän alla kun istut tietokoneella. Sängystä puuttuu telkun katsomista haittaava rinkelin pää, sylissä tuhiseva ja silmiin tapittava suuri rakkaus.Kiitokset (tassut olkapäille ja kieli keuhkoputkeen) ulkoiluiden ja hoitotoimenpiteiden jälkeen.Puuttuu lääkitysrytmit, ruuansulatusrytmit, ulkoilurytmit... Vaikkakin olemme Ilkan kanssa päättäneet, että pidämme kiinni aamu- ja iltapäivälenkeistä, ihan Tonyn muistolle, ja ettemme ihan mökkiytyisi.
Puuttuu se venyttelevä, koko vartalolla ison naurun kanssa häntää heiluttanut persoona, jota tulemme kaipaamaan aina. Öhköröhkö-röhinät polvitaipeeseen ja mylläykset ennen ulkoilua. Puuttuu Tony ja kumppaninsa Tipu, jonka paikka on nyt, rikkinäisenä ja lähes loppuun rakastettuna, vartioida keittiötä jääkaapin päältä.Siivosin eilen pois Tonyn lelut, ruokakipot ja remmit, pistin ne laatikkoon odottamaan seuraavaa rinkeliä saapuvaksi. Samalla siivosin myös pois pölypallot, joita, ainoanan positiivisena asiana jonka voin koko poismenosta keksiä, ei ehkä tule enää niin paljon.
Suru on hirveä. Ainoastaan toivo Sateenkaarisillasta pitää meidät suurinpiirtein kasassa.
Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.
Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.
Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.
Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.
Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä...
- Kirjoittaja tuntematon -
11.8.2015-23.3.2019.
Ikuisesti muistoissa 💔
