Positiivisuuspläjäys - vastineeksi :)

Eilisen negatiivisuusmärehtimisen vastapainoksi täytyy nyt sitten tehdä positiivisuushehkutus - pienistäkin asioista voi olla tyytyväinen, vaikka ne huonot usein ottavat isomman vallan.

Aloitetaanpas sitten:

1. Meille on tulossa rinkelinpentu!!!!!!!!!! Odottavan aika on pitkä, ja pentu ei ole vielä edes syntynyt, mutta hehkutetaan silti <3 Laskettu aika tuossa Juhannuksen tienoilla ja luovutus elokuun alkupuolella. Hakumatkaa kertyy reippaasti, sillä Korpitassun kennel josta vauvan hankimme on Liperissä, lähellä Joensuuta, mutta eiköhän sekin järjesty :) Tulossa olisi siis toivottavasti Ruusa-niminen tyttörinkeli <3

2. Ensi viikon maanantaina lähdetään mökkeilemään Pohjaslahdelle viikoksi. Tarjanteen rannalle, lähelle mummun kotikontuja. Ollaan vaan ja möllötetään, pelataan korttia, saunotaan ja kokeillaan josko saisi kalaa. Kylään saa tulla, siellä on nukkumapaikat 6-8 hengelle :) Meidän parvekeviljelyksiä hoitelee naapuri, että saadaan sitten salaattia kun tullaan takaisin. Samalla pitää vähän kämppää silmällä...

3. Mut valittiin Oriveden Koirapuisto ry:n puheenjohtajaksi ja liityin, jälleen kerran, ihan jäsenkirjalliseksi demariksi. Ajatuksissa olisi mahdollisesti asettua seuraavissa kuntavaaleissa ehdokkaaksi... Mihinkäs sitä seepra raidoistaan pääsisi, vaikka nyt EU-vaaleissa tulikin äänestettyä vihreästi... :D

4. Isoin surutyö Tonyn kuolemasta on tehty ja sen mukana on masennus muuttunut siedettäväksi. Maailma selkeytynyt - tavoitteena lihavuusleikkaukseen pääsy ja sitä kautta parempi kuntoutuminen työmarkkinoille.

5. Mulla on maailman ihanin aviomies joka tukee kaikessa <3

6. KESÄ - need I say more...?

Niin että näillä mennään tänään. Rinta rottingilla kohti uusia vastoinkäymisiä :D

Kipuilun kiroilua ja yleistä märinää

On tämä elämä sitten hienoa. Ulkona mitä upein keli, mutta ei millään meinaa jaksaa sinne vääntäytyä. Joka paikkaa särkee. Jatkuva kipuaste siinä vitosen kieppeillä, pienin ekstrakirpaisuin kun joku puukottaa milloin kyynerpäähän, milloin jalkapohjaan, kämmeneen, kylkeen, pohkeeseen tai, mikä vielä kiehtovampaa, yrittää kiskoa irti varpaita ja sormia.

Nyt mennyt pari kuukautta ilman lääkitystä fibroon. Alkuun kokeilin uhkarohkeasti myös elämää ilman unilääkettä, mutta kipuilun ja unettomuuden yhdistelmä heitti sellaisille poluille että hyvää päivää. Unilääkkeelläkään en oikein nuku (paitsi silloin kun otan sen vahingossa aamulääkkeenä verenpainelääkkeen sijaan...), sillä unta häiritsee huomattavasti C-PAP-laite, jonka kanssa tulee yöllisiä taistelukohtauksia kun tunnen tukehtuvani maskin alle. Verottaa aikamoisesti, sillä heittää sitten usein yötaistelu joko levottomat jalat tai kuumat aallot, parhaassa tapauksessa tottakai molemmat samanaikaisesti.

Niin juu, unohtuikin mainita, että kaiken päälle on sitten vielä vaihdevuodetkin. Sekä ihastuttava masennus. Johon sain sellaista lääkettä, että oksat pois. Näkyi pikku-ukkoja ja kuului ääniä. Päätyi moinen lääke pitkälle no, never again-listalle.

Jaa sanooko joku että mene lääkäriin? Jep, se vissiin olisi järkevää. Ongelmana vain Oriveden ns. lääkäripalvelut. Joka kerta kun olen täällä lääkärissä (terveyskeskuksessa siis) käynyt, olen tullut takaisin jollain tapaa lyötynä, luulosairaan leima otsassa. Kukaan ei ole kuunnellut. Yhtään järjellistä tutkimusta ei ole tehty. Yksikään lääkäri ei ole kirjottanut lähetettä jatkotutkimuksiin. Pilleripurkkia on tyrkytetty kouraan, sanottu että liiku ja laihdu, ja jopa mielenterveyspolillakin todettu lääkärin (huom. ei erikoistunut psykiatriaan) toimesta että mun kaikki ongelmat johtuvat - tadaa - lihavuuden aiheuttamasta masennuksesta. Niin että voiko tästä paljon repiä huumoria?

Ei voi ei. Näillä tuloilla ei ole mahdollista käydä yksityisellä. Tai on, ihan vaan lääkärillä, mutta tutkimuksiin ei ole mitään asiaa. Olisi pakko turvautua julkisiin, mutta milläs turvaudut kun ei oteta vakavasti????????

Näin työttömänä pitäisi olla työkykyinen että pystyisi mahdolliselle tulevalle työnantajalle antamaan kunnollisen työpanoksen. Nyt olisi aikaa hoitaa itseään kuntoon, päästä vaikka laihdutusleikkaukseen nyt kun BED on enemmän kurissa, ulkoilla, liikkua, nauttia kesästä, vääntää pari työhakemusta viikossa jne. Mitenkäs teet kun ei kaiken kipuilun ja valvomisen ja huonon olon vuoksi jaksa?

Tässä kun vielä menee vuosi hoitamatta, ei minusta enää edes ole työmarkkinoille... Näinkö sen pitäisi olla?